Naisen hedelmättömyys
Naisen hedelmällisyyteen vaikuttavat useat tekijät. Olemme koonneet tälle sivulle yleisimmät syyt naisen hedelmättömyyteen, sekä tietoa klinikallamme käytettävistä tutkimusmenetelmistä.
IKÄ
Naisen hedelmällisyys on parhaimmillaan 20-30 -vuotiaana. Merkittävä hedelmällisyyden aleneminen tapahtuu 37 ikävuoden jälkeen, koska sekä munasolujen määrä että laatu heikkenevät.
EPÄSÄÄNNÖLLISET KUUKAUTISET
Kuukautiskierron epäsäännöllisyyteen liittyy usein ovulaatiohäiriöitä. Taustalla voi olla monirakkulaiset munasarjat eli PCO, yli- tai alipaino tai hormonaalinen häiriö.
TULEHDUKSET JA LEIKKAUKSET
Lantion alueen tulehdukset ja leikkaukset saattavat aiheuttaa arpikiinnikkeitä synnytinelimiin, jolloin munasolu ei pääse kulkeutumaan kohtuun.
ENDOMETRIOOSI
Endometrioosi on yleinen ongelma, joka vaikeuttaa raskaaksi tulemista kahdella eri mekanismilla. Se voi tehdä synnytinelimiin pesäkkeitä, jotka haittaavat munasarjojen toimintaa ja aiheuttavat arpimuodostumia. Endometrioosikudos voi myös erittää haitallisia entsyymejä, jotka estävät alkioita kiinnittymästä kohtuun.
KROONISET SAIRAUDET
Tietyt krooniset sairaudet voivat vaikeuttaa raskaaksi tulemista, joten niiden olemassaolo selvitetään perustutkimusten yhteydessä.
Naisen hedelmättömyyden tutkiminen
Tutkimuksilla selvitetään 1) tapahtuuko munarakkulan kypsyminen ja ovulaatio normaalisti, 2) hormonitoimintaa ja 3) mikä on synnytinelinten anatominen tilanne. Tärkeimmät menetelmät ovat ultraäänitutkimus ja verikokeet. Myös hoitojen yhteydessä saadaan diagnostista tietoa.
1. OVULAATION TUTKIMINEN
Kuukautiskierron ollessa säännöllinen (25-35 päivää) munasolun kypsyminen ja irtoaminen tapahtuvat useimmiten normaalisti.
Ultraäänitutkimus on paras menetelmä ovulaation tutkimiseksi.
Ovulaatiotesti (LH-testi) tehdään kotona virtsanäytteestä. Testi on kohtalaisen luotettava.
Verikoe. Keltarauhashormonin (progesteroni) pitoisuus kohoaa merkittävästi ovulaation jälkeen.
2. HORMONITUTKIMUKSET
Verikokeista tehtävien hormonitutkimusten avulla selvitetään munasarjojen toimintaa ja reserviä ja ne antavat viitteitä myös raskauden todennäköisyydestä.
FSH ja LH mittaavat munasarjojen toimintakykyä ja reserviä.
TSH mittaa kilpirauhasen toimintaa.
PRL eli prolaktiini on maitohormoni. Sen liikaeritys jarruttaa munasarjojen toimintaa.
Progesteroni eli keltarauhashormoni on välttämätön hormoni, jotta raskaus voisi alkaa.
3. ANATOMISEN TILANTEEN TUTKIMINEN
Ultraäänitutkimus on tärkein menetelmä naisen synnytinelinten rakenteiden ja toiminnan tutkimisessa. Sen avulla voidaan seurata munarakkulan kasvua ja ovulaatiota, laskea tarjolla olevien munarakkuloiden määrä (Antral Follicle Count, AFC), mikä mittaa munasarjojen kapasiteettia tuottaa munasoluja ja se auttaa myös raskauden todennäköisyyden arvioinnissa.
Kohdun ja erityisesti kohdun limakalvon rakenne ja paksuus tutkitaan aina hedelmällisyyttä selvitettäessä ja hoitojen aikana.
Nesteultraäänitutkimus (hydrosonografia, salpingosonografia) kuuluu lapsettomuuden perustutkimuksiin. Tutkimuksessa nähdään, onko kohtuontelo normaali ja ovatko munanjohtimet avoimet.
Tähystystutkimuksia (hysteroskopia ja laparoskopia) tarvitaan joskus, kun ultraäänitutkimuksessa havaitaan hoitoa edellyttävä anatominen poikkeavuus, esimerkiksi polyyppi, munasarjakasvain, endometrioosi tai myoma. Tähystystutkimukset tehdään sairaalassa.
4.TUTKIMUS KOHDUN VASTAANOTTOKYVYSTÄ, ERA (ENDOMETRIAL RESEPTIVITY ARRAY)
Usein kysytään miksi kohtuun siirretty hyvä alkio ei kiinnity. Voiko olla niin, että kohtu hylkii alkiota? Kohtu ei varsinaisesti hylji alkiota, mutta implantaatioikkuna eli aika jolloin alkio pystyy kiinnittymään, voi olla yksilöllinen. Tämä tarkoittaa joko tavallista varhaisempaa, myöhempää tai joskus huomattavan lyhyttä aikaa. Huomattavan lyhyt kiinnittymisajanjakso saattaa liittyä esimerkiksi kohdun rakennepoikkeamiin.
Epäonnistuneiden alkionsiirtojen jälkeen harkitaan yksilöllistä kiinnittymisajankohdan määrittämistä. Tällöin kohdusta otetaan limakalvonäyte juuri kiinnittymisajankohtana. Näytteestä analysoidaan lähes kolmensadan erillisen geenin aktiivisuus, jonka perusteella yksilöllinen, optimaalinen kiinnittymisajankohta voidaan määrittää. Se on potilaalla pysyvä eli tutkimustulosta voidaan soveltaa myöhemmässäkin hoidossa, ja tarvittaessa tutkimuksen perusteella voidaan alkion siirtoajankohtaa varhaistaa tai siirtää myöhemmäksi. Kun siirtoajankohtaa on tutkimuksen perusteella korjattu, myös raskaustulokset ovat huomattavasti paremmat.
