Keskenmenon taustatekijöiden tunnistaminen auttaa kohti onnistumista
Keskenmeno on aina fyysisesti ja henkisesti rankka kokemus. Surun ja pettymyksen kourissa saattaa tuntua kuin olisi poikkeuksellinen epäonnistuja muiden ”normaalien” keskellä. Tosiasia kuitenkin on, että keskenmenot ovat yleisiä.
Tavallisin syy raskauden keskeytymiseen on yksinkertaisesti sattuma, mutta varsinkin toistuvien keskenmenojen taustalta voi löytyä sellaisia altistavia tekijöitä, jotka voidaan tutkia ja hoitaa. Tällä tavalla voidaan merkittävästi parantaa uuden, onnistuneen raskauden mahdollisuuksia.
Kuinka yleisiä keskenmenot ovat?
Luonnonmenetelmällä raskaaksi tulleista naisista joka kolmas on kokenut keskenmenon. Toistuvat keskenmenot sen sijaan ovat harvinaisia, sillä vain viidellä prosentilla on ollut kaksi ja vain yhdellä prosentilla vähintään kolme keskenmenoa.
Koeputkihedelmöityksen yhteydessä keskenmenoja tapahtuu 25-40 prosentille naisista. Tämä lukema putoaa kuitenkin radikaalisti, jos kohtuun siirrettävä alkio on tutkittu ja varmistettu, ettei siinä ole kromosomipoikkeavuutta. Silloin keskenmenoriski on enää 5-7 prosentin paikkeilla.
Keskenmenon todennäköisyys kasvaa naisen iän myötä. Riski kohoaa merkittävästi 35 ikävuoden jälkeen, ja yli 40-vuotiailla lähes joka toinen alkanut raskaus keskeytyy.
Keskenmeno tarkoittaa määritelmällisesti raskauden keskeytymistä ennen 22. raskausviikkoa. 75 prosenttia keskenmenoista tapahtuu ennen 13. raskausviikkoa, valtaosa ennen 8. raskausviikkoa.
Mitkä ovat yleisimmät syyt keskenmenoihin?
Yleisin syy keskenmenoon on sattuma. Käytännössä se tarkoittaa, että taustalla ei ole mitään erityistä altistavaa tekijää, vaan kohdalle on vain osunut surullisen huono tuuri. Toki sattuman takanakin on aina jokin mekanismi, joka aiheuttaa raskauden keskeytymisen. Yli puolessa keskenmenoista vika on alkiossa: se kykenee kiinnittymään kohtuun mutta ei kehittymään pidemmälle.
Sattumalle sinänsä ei voi mitään, mutta jos yhden tai useamman keskenmenon taustalla epäillään olevan jokin altistava tekijä, se voidaan selvittää tutkimuksin ja usein myös hoitaa.
Entä se suuri kysymys, jota moni pohtii: Olenko itse voinut aiheuttaa keskenmenon? Vastaus on käytännössä ei. Liikkeellä on monenlaisia turhia pelkoja esimerkiksi erilaisten ruoka-aineiden ja elintapojen aiheuttamista riskeistä, ja usein lähipiirin ihmisetkin saatavat hyvää tarkoittaen varoitella, mitä saa ja ei saa tehdä ja syödä.
Esimerkiksi sellaisten tulehdusten kuin listerioosin tai toksoplasmoosin aiheuttamat keskenmenot ovat erittäin harvinaisia, eivätkä varsinkaan toistuvat keskenmenot ole missään tekemisissä tällaisten tulehdussairauksien kanssa. On siis turhaa panikoida ja käydä läpi listoja ”vaarallisista” asioista itseään syytellen.
Mitä altistavia tekijöitä keskenmenon taustalla voi olla?
Vaikka suurin osa keskenmenoista menee sattuman piikkiin, osassa tapauksia raskauden keskeytymisen taustalta voi löytyä altistavia tekijöitä. Jos tällaista on syytä epäillä, asia on tietenkin syytä tutkia. Keskenmenon kokenut saa rauhan ja varmuuden siitä, ettei asia ollut ainakaan oma vika, vasta sitten, kun keskenmenon syy pystytään selkeästi kertomaan. Paras neuvo ei välttämättä ole unohtaa ja yrittää uudestaan, kun tietyt perusasiat selvittämällä voidaan sulkea pois tai löytää mahdolliset altistavat tekijät.
Keskenmenojen taustalta voi löytyä muun muassa
· veren hyytymishäiriöön liittyviä tekijöitä
· vasta-aineita, jotka kampittavat alkaneen raskauden
· raudan tai D-vitamiinin puute
· piileviä sairauksia, esim. oireeton keliakia
· kohdun anatominen tai toiminnallinen vika
· tekijöitä, jotka liittyvät miehen siittiöihin
Altistavien tekijöiden tutkiminen ja hoito
Dextra Lapsettomuusklinikka suosittelee altistavien tekijöiden kartoittamista kahden keskenmenon jälkeen ja joskus jopa heti ensimmäisen keskenmenon jälkeen, jos herää epäily, ettei kyse olekaan sattumasta.
Varsinkin kalliilla IVF-hoidolla aikaansaadun raskauden mennessä kesken kynnys tutkimuksiin on matala. Haluamme varmistaa, ettei kukaan jää ilman asianmukaista hoitoa, jos sillä voidaan estää keskenmeno. Tutkituista suurimmalta osalta löytyykin keskenmenon taustalta jokin selittävä tekijä, ja vain yksi neljästä jää vaille näyttöä selkeästä syystä.
Suomessa on ollut varsinkin julkisella puolella käytäntönä, että tutkimuksiin on ryhdytty vasta vähintään kolmen peräkkäisen, kliinisesti todetuissa raskauksissa tapahtuneen, fyysisen tai ultrassa varmennetun keskenmenon jälkeen. Tutkimusten aloittamiseen on sovellettu muitakin tiukkoja reunaehtoja, joiden takia osalta naisista altistavat tekijät ovat jääneet pimentoon ja hoitamatta.
Nyt suuntauksena on julkisella sektorillakin onneksi luopua kankeista rajoituksista ja tehdä tutkimukset joustavasti tarpeen mukaan jo kahden keskenmenon jälkeen, kuten alan eurooppalaiset ja amerikkalaiset asiantuntijaorganisaatiotkin suosittelevat.
Dextra lapsettomuusklinikka tekee tarvittaessa myös keskenmenokudoksesta tai -vuodosta tutkimuksia, joiden avulla voidaan analysoida DNA ja kromosomit. Tämän tyyppistä systemaattista tutkimustyötä ei Suomessa julkisella puolella tehdä lainkaan. Jos kromosomit näyttävät normaaleilta, voidaan päätellä, että vika ei ole ollut alkiossa/sikiössä. Tämä tärkeä tieto puolestaan tarkoittaa sitä, että on syytä tutkia mahdolliset altistavat taustatekijät huolellisesti. Niiden tutkiminen ei ole monimutkaista, ja siihen on olemassa hyvät menetelmät. Useimpiin havaittuihin ongelmiin on tarjolla toimiva hoito.
Onnistuuko raskaus jatkossa?
Jos keskenmenon taustalta ei ole löytynyt mitään erityistä vikaa eikä siten ole tehty mitään hoitojakaan, seuraavan raskauden onnistumisprosentti on 60-70 tienoilla. Jos altistava tekijä on löytynyt ja pystytty hoitamaan, onnistumismahdollisuudet kohenevat tästä vielä huomattavasti.
On ymmärrettävää, että pelkät tilastolliset keskiarvot eivät kuitenkaan rauhoita keskenmenon kokeneen mieltä. Jokainen tapaus on yksilöllinen, ja ihminen haluaa relevanttia tietoa juuri omalta kohdaltaan. Siksi me Dextra Lapsettomuusklinikalla olemme valmiina auttamaan sinua.
