Keskenmenojen syitä kannattaa tutkia, koska niitä voidaan myös hoitaa

Helsingin Sanomissa on äskettäin ollut juttuja keskenmenoista (Kalle Rytkönen, Keskenmeno on ihmisellä sääntö eikä poikkeus. HS 10.12. , nimim. Miksi en saa olla äiti, HS Mielipide 9.12. , Minna Wikström ja Johanna Repo, Keskenmenon kokenut tarvitsee empatiaa, Mielipide15.12.). Professori Olavi Ylikorkala, väitti että keskenmenoja ei voida estää. Viisainta on vain unohtaa aiemmat keskenmenot ja yrittää rohkeasti uutta raskautta (HS Mielipide 13.12.). Se on huono neuvo. Syyt kannattaa selvittää, koska niitä voidaan hoitaa.

Keskenmenot ovat sekä fyysisesti että henkisesti rankkoja.  Niihin liittyy vahva epäonnistumisen tunne ja monet syyttävät keskenmenoista itseään. Toistuvien keskenmenojen myötä kasvaa pelko, toteutuuko haave omasta lapsesta koskaan. Yksittäiset keskenmenot ovat yleisiä ja useimmiten ne johtuvat sattumasta. Sellaisen pystyy kestämään. Sen sijaan toistuvat keskenmenot ovat harvinaisia. Vain viidellä prosentilla on kaksi keskenmenoa ja sitä useampia vain yhdellä prosentilla naisista.  Mitä enemmän keskenmenoja on, sitä useammin syynä on joku tekijä, joka hoitamattomana voi altistaa keskenmenoille jatkossakin.  Jos vika löytyy, hoidot voivat parantaa ennustetta merkittävästi.

 Joka toinen keskenmeno johtuu viallisesta alkiosta. Se voidaan tutkia tekemällä keskenmenokudoksesta DNA-analyysi. Jos vika on geneettinen, se voi johtua sattumasta ja ennuste on hyvä ilman hoitojakin. Jos vika toistuu, voidaan tehdä koeputkihedelmöityshoito, tutkia alkiot etukäteen ja kohtuun siirretään vain geneettisesti terveitä alkioita. Silloin sattuman osuus on minimoitu ja ennuste on hyvä.

Jos vika ei ole geneettinen, keskenmeno johtuu muista syistä. Jos syytä ei hoideta, alttius uusille keskenmenoille jatkuu. Syynä voi olla alkion huono kiinnittyminen, huono istukan kehitys, verenkierrolliset syyt tai immunologiset tekijät. Myös kohdun anatomiset poikkeavuudet altistavat keskenmenoille. Näihin syihin löytyy hoitokeinoja.

Suomessa keskenmenon syitä aletaan tutkia yleensä vasta kolmannen keskenmenon jälkeen. Kansainvälisten suositusten mukaan tutkimukset on kuitenkin syytä käynnistää jo kahden keskenmenon jälkeen (American Society of Reproduction, European Society of Human Reproduction and Embryology, The 3rd World Congress of Recurrent Pregnancy Loss 2018). Dextra Lapsettomuusklinikalla keskenmenojen syitä tutkitaan ja hoidetaan aktiivisesti, joskus jo yhden keskenmenonjälkeen, jos on aihetta epäillä, että riski on tavallista suurempi. Olisi suotavaa, että meilläkin keskenmenojen syitä tutkittaisiin herkemmin. Syyt selvittämällä voidaan löytää hoitokeinoja ja osataan tarkemmin arvioida seuraavien raskauksien ennuste. Se on paras keino auttaa keskenmenon kokeneita.