20.10.2015
Paras hoitomuoto on se, jonka avulla raskaus alkaa helpoiten. Valinta perustuu raskauden todennäköisyyteen eri menetelmillä.
Jos ennuste on hyvä, kannattaa valita kevyt hoito. Jos ennuste kevyillä hoidoilla on huono, on viisainta valita tehokkain hoitomuoto. Tämä yleensä tarkoittaa koeputkihedelmöityshoitoa − joskus se saattaa olla ainoa käytettävissä oleva menetelmä. Lisäksi pariskunnan omat toiveet vaikuttavat valintaan.
Lääkäri Eero Varilan mukaan ikä vaikuttaa raskauden onnistumiseen samalla tavalla riippumatta siitä yritetäänkö lasta saada aikaan luonnollisella tavalla vai hoitojen avulla. Alle 35-vuotiailla naisilla tulokset ovat hyviä: hoidot johtavat lapsen syntymiseen 75 prosentilla. Yli 40-vuotiailla naisilla raskausmahdollisuus pienenee nopeasti: hoidot onnistuvat vajaalla 50%:lla. Yli 45-vuotiailla synnytyksiä tapahtuu hyvin harvoin. Luovutettuja munasoluja käytettäessä vastaanottajan ikä ei vaikuta raskauden onnistumiseen.
Miehillä siittiöt eivät lopu ikääntyessä, mutta niiden määrä ja laatu heikkenee. Lisäksi hoitoja harkittaessa on otettava huomioon sosiaaliset seikat eli iäkkään vanhemman vaikutus lapsen kehitykseen. Hoitojen aiheellisuus arvioidaan aina tapauskohtaisesti.
− Hoidot eivät lisää lapsen kehityshäiriön riskiä. Raskaus alkaa samoista munasoluista ja siittiöistä riippumatta siitä, kehittyykö alkio itsestään vai hoitojen avulla.
− Hoitoihin liittyy aina monenlaisia tunteita: iloa ja surua, toiveita ja pettymyksiä. Eniten huolta aiheuttaa epävarmuus hoitojen onnistumisesta. Henkinen stressi onkin yleisin syy hoidoista luopumiseen. Jopa joka neljäs koeputkihedelmöityshoitoa saaneista luopuu uusista yrityksistä, vaikka hoidot voisivat onnistua. Elämä pyörii lapsettomuuden ympärillä ja pahimmillaan muu elämä jää sivuun.
Keskustelut psykologin kanssa voivat merkittävästi helpottaa lapsettomuushoitoihin liittyviä paineita ja ahdistusta. Sukusolujen luovuttajat ja vastanottajat saavat aina psykologista neuvontaa. Luovutushoidot voivat olla teknisesti helppoja, mutta henkisesti niihin liittyy isoja asioita: luopuminen omien sukusolujen käytöstä, miten tulevaan lapseen suhtaudutaan, miten asiasta kerrotaan lapselle, mitä kerrotaan sukulaisille ja muille kanssaihmisille.
− Hoidoilla voidaan vaikuttaa vain osaan monivaiheista biologista prosessia. Munasolut loppuvat kaikilta naisilta tietyssä elämänvaiheessa. 20-vuotiailla naisilla 80 % munasoluista on geneettisesti normaaleja, mutta yli 40-vuotiailla vain joka viides. Myös siittiöissä saattaa olla poikkeavuuksia, joita ei voida hoitaa.
Luovutettuja sukusoluja käytetään silloin, kun omia soluja ei ole tai niillä ei ole saatu raskautta alkuun hoitoyrityksistä huolimatta. Syy voi olla munasolujen laadussa: vaikka niitä on, ne eivät kykene kehittymään normaalisti. Tällainen tilanne nähdään joskus koeputkihedelmöityshoitojen yhteydessä, Varila toteaa.
Munasolujen puuttuminen taas voi johtua ennenaikaisista vaihdevuosista tai kasvaimesta, jonka vuoksi munasarjat on jouduttu poistamaan. Syynä saattaa olla myös vaikea endometrioosi tai muu sairaus. Munasarjojen tilanne selvitetään sairaushistorian, hormonikokeiden ja ultraäänitutkimuksen avulla.
Jos siemennesteessä ei ole siittiöitä, niitä voi silti löytyä kiveskudoksesta. Jos niitä ei löydy kiveksestäkään ja hoidot eivät auta tuottamaan siittiöitä, ainoa vaihtoehto on turvautua luovutettuihin siittiöihin.
− Lain mukaan hedelmöityshoitoa ei saa antaa, mikäli on ilmeistä, että hoitojen avulla syntyvälle lapselle ei voida taata tasapainoista kehitystä tai on oletettavaa, että syntyvä lapsi annettaisiin ottolapseksi. Tämän arviointi on osa hoitohenkilökunnan ammattitaitoa.
− Hedelmöityshoitolain mukaan luovutetuilla sukusoluilla alkunsa saaneella lapsella on oikeus tietää muna- tai siittiösolun luovuttajan henkilöllisyys 18 vuotta täytettyään. Solujen vastaanottajalla tai luovuttajalla tiedonsaantioikeutta ei ole oikeutta, se koskee ainoastaan lasta.
Lääketieteellinen johtaja LL, naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri
